Muistan ensimmäisen kosketukseni energialla hoitamiseen. En ollut vielä hakeutunut energiahoitaja kouluun, haaveilin vasta. Eräänä yönä heräsin siihen, kun lapseni itki. Nousin ylös katsomaan mikä on hätänä. Lapsi valitteli korvakipua ja itki väsyneenä.
Mitä se olisi, jos saisin kertoa ääneen miltä minusta tuntuu ja mitä minä ajattelen, ihan rehellisesti. Jos saisin kertoa omat tuntemukseni ääneen ilman pelkoa, että ajatukseni ovat jotenkin vääriä tai minut tuomitaan omien ajatusteni takia.
Kevät keikkuen tulevi. Niinkuin luonnossa, myös sisäinen kevät etenee välillä hurjaa vauhtia eteenpäin, välillä takapakkia ottaen.
En oikein tiennyt kuinka otsikoida tämän kertaista aihetta. Mutta mielessäni on pyörinyt muutama asia viime päivien aikana. Viime syksynä koin hyvin ihmeellisen hetken kurkien kanssa, ennen niiden pois muuttoa.
Koin tänä aamuna ihmeellisen hetken. Aamu alkoi ihan normaalisti niinkuin arkiaamut yleensä. Herään. Saatan lapsen kouluun. Keitän aamukahvit. Kirjoitan päiväkirjaa. Ja yhtäkkiä kesken kirjoittamisen, mut valtaa outo tunne.
Jos olisin Noita? Minkälainen minä olisin?
Tähän astisia tekstejä tarkastellessani huomasin, että monessa mun blogitekstin otsikossa on sana "elämä". Aloin miettimään, kuinka moni pohtii omalla kohdallaan "elämän tarkoitusta"?
Oon aina jakanut paljon omasta elämästäni ja kertonut avoimesti mitä tapahtuu ja miten asioita koen. Uskon, että mitä enemmän täällä pystymme rehellisesti kertomaan toisillemme miten asiat ovat, miltä minusta tuntuu, se auttaa myös muita hyväksymään omaa elämäänsä, oivaltamaan sekä auttaa näkemään ne asiat, joissa haluaa muutoksen tapahtuvan.
