Herkkyys Voimavaraksi BLOGI

Olen opetellut pysähtymistä vuosien ajan, ja edelleen se tuottaa joskus vaikeuksia. Mitä enemmän elämästä riisutaan pakotteita pois, mitä enemmän jää aikaa elää omassa rytmissä, sitä syvemmältä nousee esteet antautua elämän omalle rytmille.

Muistan ensimmäisen kosketukseni energialla hoitamiseen. En ollut vielä hakeutunut energiahoitaja kouluun, haaveilin vasta. Eräänä yönä heräsin siihen, kun lapseni itki. Nousin ylös katsomaan mikä on hätänä. Lapsi valitteli korvakipua ja itki väsyneenä.

Mitä se olisi, jos saisin kertoa ääneen miltä minusta tuntuu ja mitä minä ajattelen, ihan rehellisesti. Jos saisin kertoa omat tuntemukseni ääneen ilman pelkoa, että ajatukseni ovat jotenkin vääriä tai minut tuomitaan omien ajatusteni takia.

Kevät keikkuen tulevi. Niinkuin luonnossa, myös sisäinen kevät etenee välillä hurjaa vauhtia eteenpäin, välillä takapakkia ottaen.

En oikein tiennyt kuinka otsikoida tämän kertaista aihetta. Mutta mielessäni on pyörinyt muutama asia viime päivien aikana. Viime syksynä koin hyvin ihmeellisen hetken kurkien kanssa, ennen niiden pois muuttoa.

Koin tänä aamuna ihmeellisen hetken. Aamu alkoi ihan normaalisti niinkuin arkiaamut yleensä. Herään. Saatan lapsen kouluun. Keitän aamukahvit. Kirjoitan päiväkirjaa. Ja yhtäkkiä kesken kirjoittamisen, mut valtaa outo tunne.

Maan värähtelyt nousevat jatkuvasti ja myös auringosta tulee korkeavärähteistä energiaa, joka vaikuttaa meidän ihmisten fyysiseen vointiin. Koska olemme osa tätä maa planeettaa, meidänkin värähtelymme nousee koko ajan. Kehoillamme saattaa olla täysi työ pysyä perässä jatkuvasti muuntuviin energioihin.

Jos olisin Noita? Minkälainen minä olisin?

mitä tahdotkaan minulle kertoa?

Tähän astisia tekstejä tarkastellessani huomasin, että monessa mun blogitekstin otsikossa on sana "elämä". Aloin miettimään, kuinka moni pohtii omalla kohdallaan "elämän tarkoitusta"?