Jos kaikki onkin hyvin?

Koin tänä aamuna ihmeellisen hetken. Aamu alkoi ihan normaalisti niinkuin arkiaamut yleensä. Herään. Saatan lapsen kouluun. Keitän aamukahvit. Kirjoitan päiväkirjaa. Ja yhtäkkiä kesken kirjoittamisen, mut valtaa outo tunne.

Pysähdyn, nostan katseen päiväkirjasta ja ihmettelin. Katselin ympärilleni. Kissa nukkuu nojatuolissa. Mies nukkuu makuuhuoneessa. Ulkona autoakaan ei liiku tiellä. Lintukaan ei lennä. On aivan hiljaista. Auringon aamunsäteet valaisee hiljaisuudessa lumista maisemaa. Istuin hetken ja olen vaan.

Mulla ei ole yhtäkään asiaa mielenpäällä. Kaikki on vaan. Kaikki on ihan hyvin. Ei ole mitään murehdittavaa mistä kirjoittaa, ei ole mitään prosessoitavaa. Ongelmat joita on, ovat työn alla ja niille ei ole tässä hetkessä mitään tehtävissä.

Ihmeellinen tunne! Tämä se on, mikä tässä hetkessä on aivan uutta ja poikkeuksellista! Tämä havahdutti mut kesken kirjoittamisen. Ympäröivä hiljaisuus. Mutta samaan aikaan se onkin syvä hiljaisuus sisäisyydessäni.

En nimittäin muista, milloin viimeksi aikuisiällä en olisi murehtinut yhtään mistään mitään! Pyydän mielessäni kehoani ja mieltäni hyväksymään tämän olotilan. On niin rauha olla vaan. Olenko viimeksi lapsena tuntenut tämmöistä rauhaa? Kaikki on hyvin, eikä tarvitse alkaa luomaan draamaa vain sen takia, että tämä olotila on jotain uutta ja voisi ehkä siksi tuntua pelottavalta. Ainakin vanhalle järjestelmälle minussa.

Olen kyllä tehnyt paljon töitä myös tuon vanhan "järjestelmän" vaihtamiseksi uuteen. Ja etenkin viime viikot syvältä syvältä on noussut paljon pelkoja ja levottomuutta. Mutta ehkä tuota vanhaa järjestelmää ei ole enää ja tilalla on nyt uusi rauha. Elämän hyväksyminen sellaisena kuin se on.

Rauhaa kaaoksen keskellä?

Meidän ihmisten elämään kuuluu paljon erilaisia koettelemuksia, jotka voivat aiheuttaa huolta. On paljon vakaviakin asioita, joihin emme aina voi mitenkään vaikuttaa.

Silloin, kun kyse ei ole elämästä ja kuolemasta, voimme harjoitella sisäistä rauhaa haastavissa tilanteissa. Yksi tärkeimpiä neuvoja, jonka olen aikoinaan ystävältä saanut; hän pyysi miettimään asiaa, jota murehdin ja kysymään itseltäni, onko mitään mitä voisin tehdä juuri nyt? Jos ei ole, tuota asiaa olisi turha murehtia ja jossitella. Voi päästää irti. Ja kun tiedät taas, milloin on aika toimia, sitten toimit. Mutta siihen asti, päästä irti. Keskity oleelliseen.

Tuota samaa neuvoa olen harjoitellut yhä uudelleen ja yhä uudelleen. Välillä jos mieleni meinaa lipsahtaa jossittelun murheen kehään, mieheni ystävällisesti palauttaa minut tähän hetkeen sanomalla; Et olisi voinut tehdä mitään paremmin. Se mitä ollaan menneessä tehty, se on tehty. On aika keskittyä tähän hetkeen. Tehdä nyt sen mitä nyt voin tehdä.

Se, että miettisin ja murehtisin itseni hengiltä, ei auta ketään, vähiten itseäni.

Toivotan levollisuutta ja rauhaa myös sinulle <3